Sielunhevonen

"Oletko yksinäinen? Onko maailma turvallinen? Suojaa minua, suojaan sinua.

Sulle askeleeni näytän. Heti mietit, mihinkä käytän? Kättä päälle, palkan saan. Vaan kovenee tahti.

Korkeuksiin. Vauhtiin. Maaliin. Viimein on rauhallista." 

En aiemmin uskonut, että Brendonin jälkeen voisi tulla hevosta, joka kolahtaisi. Omatekoista hevosta, jota ihailisin vioistaan huolimatta. Eräänä päivänä sainkin näitä hevosia kaksin kappalein ja toinen niistä onkin se tärkein hevonen pitkään aikaan. 

Hauskaa on, että molempien piti olla kesämyynteihin tulevia hevosia. Huvittavaa on sekin, että vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa näistä kavereista. Ovathan ne olleet minulla puolet kesästä. 

Toinen hevosista, irlannintyöhevosruuna Hickory.

Hickorystä muodostui lyhyessä ajassa tärkeä hevonen. Se oli ainoa myytävistä, jonka sain hyvällä omalla tunnolla pitää. Enempää ei pitänyt...

Kuka on tämä hallakko keppihevonen? Tamma on minun oma sielunhevoseni, Hilda. Sen piti ehdottomasti olla myyntihevonen. Hevonen, jonka pitämiseksi rikoin oman sopimukseni. Viidestä myytävästä kaksi, ovat nyt minun hevosiani. 

SÓN Steadfast Ambition 

♡

Quarterhevonen

♡

Tamma

♡

Hildan kuvitteellinen taustatarina onkin täynnä matkustelua. Tamma on kotoisin Yhdysvalloista ja se on seuraus erään quarterorin yöllisestä karkumatkasta. Tämä ori oli mennyt erään quartertamman tarhaan. Näin syntyi Stanhilda.

Stanhildasta tuli loistava maastoratsu, mutta tilan konkurssin takia kiertkoteihin. Lopulta teurastuksen partaalla ostin sen talliini. Tamma oli lyhyen elinaikansa aikana ehtinyt käydä läpi 1/4 osavaltioista USA:ssa. Matka Suomeen ei tuottanut lisää vaikeuksia.

Suomessa Stanhildaa kutsutaan enemmän Hildaksi.

~

Luonteeltaan Hilda on todella rauhallinen ja oppii nopeasti. Sillä on isänsä nopeus ja emänsä voima, sekä kestävyys. Räjähdysherkkää ei ole koskaan, mutta joskus, etenkin sateisina päivinä esiintyy mököttämistä. 

Kaikesta kokemastaan huolimatta Hilda on kiitollinen ja ihmisläheinen. Huumoria täytyy olla, koska tamma voi olla vähän kömpelö. Hilda rakastaa mutaa. Tamma ei aristele mennä piehtaroimaan, mutta ei onneksi ratsastaja selässä!

Hildaa on mukava ratsastaa, koska sillä on kevyt askel, mutta on herkkä avuille. Välillä on hitaamman puoleinen. Sillä on vahvat takajalat ja pystyy esteisiin, kouluun, westernin lajeihin, tai vaikka valjakkoajoon. 

~

Ensimmäistä kertaa hetkeen tuntuu, että tämän hevosen kanssa haluan treenata ja osallistua SM-kilpailuissa lännenratsastukseen. Hildalla on potentiaalia ja hevonen motivoi, miksi ei?

Toivon, että tämä fiksaatio tamman jatkuisi ikuisesti. 

Toivottakaa tervetulleiksi Hilda ja Hickory!