Mahtava Hickory kaatuu.

Hickory.

Kuka Hickory? Edellisessä postauksessa mainitsin irlannintyöhevosruunan. Ruunalla on hieman erikoisempi väritys. Niin erikoinen, etten heti ollut varma minkä värisenä se tulisi rekisteröidä. 

Hickoryn pidin paremmalla omalla tunnolla, kuin Hildan. Minun ja Hickoryn tarina alkoi hauskasti. Ensimmäinen myyntihevonen? Ei sentään. Sen halusin alusta alkaen pitää. Tämä väri miellyttää minua. 

Hickoryn väri on kimo käänteinen papurikko. Voin oll väärässäkin, mutta näin sen itse määrittelin. Enkä ole varma onko se oikein.

SÓN The Mighty Hickory Falls 

♡

Irlannintyöhevonen

♡

Ruuna

♡

Hickory on rauhaa rakastava ruuna. Tätä hevosta ei hetkauta junaraiteet, eikä lähellä rähisevä koirakaan tee vaikutusta. Tasapainoista ratsua edustava Hickory, on oiva valinta tarkkuutta vaativiin lajeihin. (Western, koulu, working equitation)

Hickory on pari vuotta sitten kaatunut selälleen maastoesteillä. Selvisi pienillä arvilla, mutta esteet vieläkin puistattavat ruunaa. Ollaan ihan pieniä esteitä menty, mutta Hickory vaatii aikaa niiden kanssa.

Hickory rakastaa aivopähkinöitä, jonka takia se on todella viisas ikäisekseen. Ruuna rakastaa oppia temppuja. Muutenkin se on todella utelias ja seuraa tarkasti ympäristöään.

Tallissa karsinassa sillä on tapana ahdistua, koska siellä se tuntee olevansa liian pienessä tilassa. Meillä Hickory saa olla pihatossa, joka on toiminut hyvin. Hickory on onnellisimmillaan kokoaikaisesti ulkona.

Hickoryn suosikkiherkku on porkkanakeksit ja se hyppäisi läpi tulirenkaastakin saadakseen niitä. Ruuna on ehdottoman ruokamotivoitunut kulinaristi. Ihmisläheinen herkuttelijasielu.

Hickory olisi ihmisenä sellainen vähän jykevä mies, puuseppä. Hän omistaisi talon jossain Alaskassa. Hän soutelisi ja ihastelisi luontoa, olisi muutenkin sellainen eräjorma. Sydämellinen ja vaatimaton.

Kesällä minä ja Hickory ensin parin päivän sen valmistumisesta, menimme laivalla Ruotsiin. Ruotsissa se kulki mukanani.

Käytiin Lappeenrannan linnoituksella kuvaamassa. Maastoiltiin, käytiin Kepparimaassa useastikin.

Olen vieläkin kahden vaiheilla, että alkaisinko aktiivisesti kisaamaan Hickoryllä vai Hildalla. Molemmat ovat mulle super tärkeitä, Hickory miellyttää enemmän silmääni ja Hilda on muuten vaan ihana. Itseni tuntien varmaan kisaan niillä vähän vuorotellen. 

Tämä on sitä vaikeutta siinä, kun on monta ihanaa hevosta ja vähän aikaa, enkä tykkää kuljetella tapahtumissa yhtä hevosta enempää. Mutta onneksi SM-kisoihin on vielä aikaa!

Sielunhevonen

"Oletko yksinäinen? Onko maailma turvallinen? Suojaa minua, suojaan sinua.

Sulle askeleeni näytän. Heti mietit, mihinkä käytän? Kättä päälle, palkan saan. Vaan kovenee tahti.

Korkeuksiin. Vauhtiin. Maaliin. Viimein on rauhallista." 

En aiemmin uskonut, että Brendonin jälkeen voisi tulla hevosta, joka kolahtaisi. Omatekoista hevosta, jota ihailisin vioistaan huolimatta. Eräänä päivänä sainkin näitä hevosia kaksin kappalein ja toinen niistä onkin se tärkein hevonen pitkään aikaan. 

Hauskaa on, että molempien piti olla kesämyynteihin tulevia hevosia. Huvittavaa on sekin, että vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa näistä kavereista. Ovathan ne olleet minulla puolet kesästä. 

Toinen hevosista, irlannintyöhevosruuna Hickory.

Hickorystä muodostui lyhyessä ajassa tärkeä hevonen. Se oli ainoa myytävistä, jonka sain hyvällä omalla tunnolla pitää. Enempää ei pitänyt...

Kuka on tämä hallakko keppihevonen? Tamma on minun oma sielunhevoseni, Hilda. Sen piti ehdottomasti olla myyntihevonen. Hevonen, jonka pitämiseksi rikoin oman sopimukseni. Viidestä myytävästä kaksi, ovat nyt minun hevosiani. 

SÓN Steadfast Ambition 

♡

Quarterhevonen

♡

Tamma

♡

Hildan kuvitteellinen taustatarina onkin täynnä matkustelua. Tamma on kotoisin Yhdysvalloista ja se on seuraus erään quarterorin yöllisestä karkumatkasta. Tämä ori oli mennyt erään quartertamman tarhaan. Näin syntyi Stanhilda.

Stanhildasta tuli loistava maastoratsu, mutta tilan konkurssin takia kiertkoteihin. Lopulta teurastuksen partaalla ostin sen talliini. Tamma oli lyhyen elinaikansa aikana ehtinyt käydä läpi 1/4 osavaltioista USA:ssa. Matka Suomeen ei tuottanut lisää vaikeuksia.

Suomessa Stanhildaa kutsutaan enemmän Hildaksi.

~

Luonteeltaan Hilda on todella rauhallinen ja oppii nopeasti. Sillä on isänsä nopeus ja emänsä voima, sekä kestävyys. Räjähdysherkkää ei ole koskaan, mutta joskus, etenkin sateisina päivinä esiintyy mököttämistä. 

Kaikesta kokemastaan huolimatta Hilda on kiitollinen ja ihmisläheinen. Huumoria täytyy olla, koska tamma voi olla vähän kömpelö. Hilda rakastaa mutaa. Tamma ei aristele mennä piehtaroimaan, mutta ei onneksi ratsastaja selässä!

Hildaa on mukava ratsastaa, koska sillä on kevyt askel, mutta on herkkä avuille. Välillä on hitaamman puoleinen. Sillä on vahvat takajalat ja pystyy esteisiin, kouluun, westernin lajeihin, tai vaikka valjakkoajoon. 

~

Ensimmäistä kertaa hetkeen tuntuu, että tämän hevosen kanssa haluan treenata ja osallistua SM-kilpailuissa lännenratsastukseen. Hildalla on potentiaalia ja hevonen motivoi, miksi ei?

Toivon, että tämä fiksaatio tamman jatkuisi ikuisesti. 

Toivottakaa tervetulleiksi Hilda ja Hickory!