Hickory.
Kuka Hickory? Edellisessä postauksessa mainitsin irlannintyöhevosruunan. Ruunalla on hieman erikoisempi väritys. Niin erikoinen, etten heti ollut varma minkä värisenä se tulisi rekisteröidä.
Hickoryn pidin paremmalla omalla tunnolla, kuin Hildan. Minun ja Hickoryn tarina alkoi hauskasti. Ensimmäinen myyntihevonen? Ei sentään. Sen halusin alusta alkaen pitää. Tämä väri miellyttää minua.
Hickoryn väri on kimo käänteinen papurikko. Voin oll väärässäkin, mutta näin sen itse määrittelin. Enkä ole varma onko se oikein.
SÓN The Mighty Hickory Falls
♡
Irlannintyöhevonen
♡
Ruuna
♡
Hickory on rauhaa rakastava ruuna. Tätä hevosta ei hetkauta junaraiteet, eikä lähellä rähisevä koirakaan tee vaikutusta. Tasapainoista ratsua edustava Hickory, on oiva valinta tarkkuutta vaativiin lajeihin. (Western, koulu, working equitation)
Hickory on pari vuotta sitten kaatunut selälleen maastoesteillä. Selvisi pienillä arvilla, mutta esteet vieläkin puistattavat ruunaa. Ollaan ihan pieniä esteitä menty, mutta Hickory vaatii aikaa niiden kanssa.
Hickory rakastaa aivopähkinöitä, jonka takia se on todella viisas ikäisekseen. Ruuna rakastaa oppia temppuja. Muutenkin se on todella utelias ja seuraa tarkasti ympäristöään.
Tallissa karsinassa sillä on tapana ahdistua, koska siellä se tuntee olevansa liian pienessä tilassa. Meillä Hickory saa olla pihatossa, joka on toiminut hyvin. Hickory on onnellisimmillaan kokoaikaisesti ulkona.
Hickoryn suosikkiherkku on porkkanakeksit ja se hyppäisi läpi tulirenkaastakin saadakseen niitä. Ruuna on ehdottoman ruokamotivoitunut kulinaristi. Ihmisläheinen herkuttelijasielu.
Hickory olisi ihmisenä sellainen vähän jykevä mies, puuseppä. Hän omistaisi talon jossain Alaskassa. Hän soutelisi ja ihastelisi luontoa, olisi muutenkin sellainen eräjorma. Sydämellinen ja vaatimaton.
Hickory on pari vuotta sitten kaatunut selälleen maastoesteillä. Selvisi pienillä arvilla, mutta esteet vieläkin puistattavat ruunaa. Ollaan ihan pieniä esteitä menty, mutta Hickory vaatii aikaa niiden kanssa.
Hickory rakastaa aivopähkinöitä, jonka takia se on todella viisas ikäisekseen. Ruuna rakastaa oppia temppuja. Muutenkin se on todella utelias ja seuraa tarkasti ympäristöään.
Tallissa karsinassa sillä on tapana ahdistua, koska siellä se tuntee olevansa liian pienessä tilassa. Meillä Hickory saa olla pihatossa, joka on toiminut hyvin. Hickory on onnellisimmillaan kokoaikaisesti ulkona.
Hickoryn suosikkiherkku on porkkanakeksit ja se hyppäisi läpi tulirenkaastakin saadakseen niitä. Ruuna on ehdottoman ruokamotivoitunut kulinaristi. Ihmisläheinen herkuttelijasielu.
Hickory olisi ihmisenä sellainen vähän jykevä mies, puuseppä. Hän omistaisi talon jossain Alaskassa. Hän soutelisi ja ihastelisi luontoa, olisi muutenkin sellainen eräjorma. Sydämellinen ja vaatimaton.
Kesällä minä ja Hickory ensin parin päivän sen valmistumisesta, menimme laivalla Ruotsiin. Ruotsissa se kulki mukanani.
Käytiin Lappeenrannan linnoituksella kuvaamassa. Maastoiltiin, käytiin Kepparimaassa useastikin.
Olen vieläkin kahden vaiheilla, että alkaisinko aktiivisesti kisaamaan Hickoryllä vai Hildalla. Molemmat ovat mulle super tärkeitä, Hickory miellyttää enemmän silmääni ja Hilda on muuten vaan ihana. Itseni tuntien varmaan kisaan niillä vähän vuorotellen.
Tämä on sitä vaikeutta siinä, kun on monta ihanaa hevosta ja vähän aikaa, enkä tykkää kuljetella tapahtumissa yhtä hevosta enempää. Mutta onneksi SM-kisoihin on vielä aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti