Talvinen maastolenkki.

Tänään lähdin, taas heti koulun loputtua ulos ratsastamaan.
Lunta pyrytti ja maa oli lähes valkoinen. Olihan sitä, ihan pakko päästä kuvaamaan ja laukkaamaan lumenpeittämille maastopoluille. Tällä kerralla päätinkin mennä Pandella maastoon, läheiseen metsään. Muistin taas miltä ensilumessa ratsastaminen tuntui, se oli mahtavaa lumen narskuessa ja varsinkin, kun alla oli energinen hevonen.

Panden höröttimet :3 Ori oli aivan intona lumesta. Herra olisi vaan laukannut loputtomiin, mutta olin ilkeä ja käskin sen ravata tai kävellä. xD

Pande poseerasikin, oikein mallikkaasti. Otin siitä pari (kymmentä) sivukuvaa :3.

Pienen kuvaustuokion jälkeen, jatkettiin Panden kanssa matkaa. Hypättiin siinä parikertaa pieniä maastoesteitä, puunrunkojen yli ja ori hyppäsikin oikein hienosti. Otin paljon ravi-ja laukkapätkiä, kun päästiin isommalle metsään raivatulle lenkkipolulle. Lumisina, siinä ravattiin pitkään ja tuli taas kuvaustauko. Siinä oli lenkkeilijöillä ihmeteltävää, kun istuskelin kivellä keppihevosen kanssa.

Otinpa sitten muutaman tällaisen kuvan minusta ja Pandesta. :3

Ja vielä toinen halikuva. :3

Näiden kuvien jälkeen halusin, vain nauttia talvisesta maastosta ja lopetin kuvaamisen siltä kerralta. Pande oli koko maaston ajan reipas ja se kuunteli apuja hyvin, innostuksesta huolimatta. Ori jaksoi hienosti loppuun asti.
Taluttaessani sitä kotiin pitkin katua, joku vanha mies kehui sitä ja kyseli ponin nimeä. Hänen käännyttyä toiseen suuntaan, Pande olisi halunnut seurata tätä. :D Jatkoimme siitä kuitenkin kotiin ja  hoidin orin, sekä laitoin sille loimen. Hevonen pääsi karsinaansa nukkumaan.


Kiitos, jos luit tämän lyhyen kuvapostauksen. Seuraavaan postaukseen!

Pikaista kuvailua lumisateessa.

Heti koulunjälkeen ryntäsin ulos, metsänreunaan nappaamaan muutaman kuvan Pandesta. Vähän taisin myöhästyä ja joistain kuvista tuli melko hämäriä. Onnistuneita otoksia mahtui mukaan. Tänään en sitten muuten ratsastellutkaan. Laitan tähän mielestäni onnistuneimpia kuvia. :)

Tykästyin tähän kuvaan erityisesti. Siinä se ori vaan katselee jonnekin. :D Ohjat on kivasti kaulalla.

Kokeilin kääntää vähän kameraa ja laskeuduin polvilleni, jotta saisin kuvan alakulmasta. Tykkään tässäkin kuvassa erityisesti noista ohjista.

Tämäkin kuva on mielestäni kiva. Pande näyttää oikein iloiselta, korvatkin on höröllä. Jotain se kovasti kuuntelee, kun ei otsaharjankaan alta näe. :D

Tämä kuva on otettu vähän kauempaa itselaukaisimella. Alkoi tulla jo vähän hämärää ja se vähän näkyy. Muuten ihan kiva kuva.

Tämä on myös mielestäni hyvä kuva, vaikkakin vähän jo hämärtyi. Tässä Pande näyttää vaan jotenkin kivalta. :D

Kokeilinpa sitten ottaa kuvia minusta ja Pandesta, mutta se ei oikein sujunut. Yksin se on aina hieman hankalaa, kun käytän lähinnä puhelimen kameraa kuvien ottamiseen. Pimeääkin alkoi jo tulla, joten eivät ole kovin ihmeellisiä. Laitanpa niitä nyt kuitenkin tähän, vaikka vain pienen osan niistä kelpuutin. Ei saa järkyttyä. :D

Laatu on niin kamalaa, anteeksi. Kuvan idea oli aika kiva. :D

Muuten ihan hyvä kuva, mutta edelleen laatu on vähän huono hämärässä ja ohjat on vähän sekaisin. xD Hirveä säätäminen aina niiden kanssa.

No niin, siinä ne kuvat olikin. Loput oli niin huonoja, illan hämärtyessä. Kuvaaminen on vähän hankalaa, jos pääsee kolmelta koulusta ja puoli viideltä on jo pimeää. Talvi tuleekin, sitten ja toivottavasti tulisi paljon lunta, niin saa kivoja talvikuvia!

Kiitos jos luit postauksen. Seuraavaan postaukseen! :)

Kehitykstä ja historiaa.

Vuonna 2011, sai 11-vuotias Roni keppihevoskirjasta ajatuksen tehdä ensimmäisen keppihevosensa. Kankaaksi lainasin vanhoja vaatteita ja näin syntyikin painthevonen tamma, nimeltä  Bionca. Tamma olikin hyvin muodoton, mutta sympaattinen hevonen ja vihreitä ompeleita näkyi joka puolella sen mustanvalkeaa kaulaa. Ihme kyllä, siltä löytyi kaikki yksityiskohdat. Tarvikkeiden hankkiminen, oli vain ilmeisesti vaikeaa tai yhdentekevää.
Pian talli alkoi täyttyä hevosista. Suurin osa niistä olikin kaupasta ostettuja poneja ja sukkahevosia. Syksyllä 2011 innostus lopahti yllättäen ja keppihevoset eivät enää jaksaneet kiinnostaa. Syynä saattoi olla se, että aloin kiinnostua enemmän oikeista hevosista ja kävinkin hevoskerhossa. Keväällä innostus palasi, kun siellä askarreltiin keppihevosia!
Silloin lähtikin uusi aikakausi tämän harrastuksen parissa. Tämä tapahtui alkukeväällä 2012.

Kaatuneita poneja. Kaikki on keväältä 2012.

Dartmoorinponi tamma Diana. Vähän on kärsivän näköinen. :D

Tässä on Spirit. Tällä ponilla on kyllä jäänyt kääntäminen kokonaan pois.

Talli täyttyi hevosista, jotka olivat edelleen alkeellisia sukka-ja kangashevosia. Yritys oli kovaa, mutta lopputulos, ei ollut kovin miellyttävää. Sitä jatkui koko vuoden ajan ja löysin kokoajan uusia tekniikoita hevosen tekemiseen. Materiaaleina toimi edelleen vanhat vaatteet ja muut kierrätyskankaat. Siihen asti keppihevoset olivat lähinnä kaksipalaisia suuttomia tai suullisia. Vasta tammikuussa 2013, keksin ostaa kankaita kangaskaupasta. En silti aina päässyt kangaskauppaan, joten sama malli jatkui silti.
Perustin tallilleni YouTube-kanavan, joka toimi tallin senhetkisellä nimellä. Kanavan nimeksi tuli Keppihevostalli Mustariimu. Tallin toiminta perustui keppihevosten tekemiseen, ratsastukseen ja YouTube-kanavan ylläpitämiseen.

Tässä on Mónte. Se oli arabialainentäysiverinen tamma. Onnistuneimpia siihen asti.

Vuonna 2013 keppihevosharrastukseni oli aktiivisimmillaan ja sinne sijoittuukin paljon muistoja. Keppihevoset alkoivat kankaidenoston myötä olla pikkuhiljaa kolmipalaisia kangashevosia. Kankaina käytin paljon fleecehuopaa, sillä se oli halpaa ja sitä löysin helposti mustana, valkoisena ja beigenä. Joskus harvoin, saatoin saada käsiini palan jotain karvakangasta tai hyvälaatuista fleeceä. Keppihevosista tuli helposti vinoja ja en osannut oikein täyttääkään. En silti luovuttanut ja hevosia syntyikin, lähes joka viikko. Sain inspiraatiota toisten harrastajien hevosista, mutta toisinaan minua harmitti, kun en itse osannut tehdä samanlaista jälkeä. Kuitenkin siinä vaiheessa jokainen valmistunut keppihevonen tuntui mestariteokselta, vaikka nykyään mieli on toinen.

Appaloosa tamma Bounce. Se on tehty alkuvuodesta 2013. Se oli kyllä iso kaveri :D

Suomenpuoliverinen tamma Farina. Se on myös tehty alkuvuodesta 2013. Tämä oli kyllä rakas. :3

Kesällä 2013 osallistuin ensimmäistä kertaa keppihevosleirille, Keppihevostalli Niittyjokeen. Sieltä sain innostusta ja uusia vinkkejä keppihevosten tekoon. Sinä kesänä valmistui hevosia hyvin nopeasti ja paljon. Aloin ostamaan materiaaleja muualta, se vaikutti hevosten ulkomuotoon ja löysin uusia tapoja tehdä kolmipalaisia keppihevosia. Etsin kovasti omaa tyyliäni, mutta en löytänyt sitä ja jokaisesta hevosesta tuli hyvin omanlainen. Silloin keskityin nimenomaan kolmipalaisten suullisten keppihevosten tekoon.
Syksyllä keppihevostuotanto vähän hidastui, kun ylä-aste alkoi. Silti hevosia tuli tehtyä ja kehitystä näkyi. Suuria ongelmia oli silti, kuten pieni vinous ja aloin vaatimaan itseltäni enemmän. Panostinkin yhä enemmän ratsastamiseen ja ostin hevosia muilta.

Tässä on vuonohevosori Veturi kesäkuulta 2013. Sen kanssa olin leirillä ja se voitti joitain luokkia leirikisoissa.

Ensimmäinen valkopää kesäkuulta 2013. Up and Away eli Upwell, Welsh part bred ori.

Ho Canok eli Kanon oli unkarinpuoliverinen ori. Sekin kesäkuulta 2013.

End Of The Story eli Estor oli Connemaraponi ja muistaakseni ruuna. Kesäkuulta 2013.

The hero of my life eli Sankari. Ruotsinpuoliverinen ori. Tämä oli silloin todella rakas ja olin siihen tyytyväinen.

YouTube -kanavani toiminta romahti lokakuussa 2013, koska siellä ilmeni kiusaamista ensimmäistä kertaa, koko harrastuksen aikana. Se vaikutti todella syvästi mun itsetuntooni ja vaikuttaa yhä, sillä sitä jatkui, lähes koko ylä-asteen ajan. (Joskus, vielä tänä päivänäkin ihmiset jaksaa huudella.) Keppihevosia ei silloin juurikaan valmistunut. Toiminta oli hyvin vähäistä, koska ympäristö muuttui ja olin vähän maassa.
Kuitenkin keppihevoset toivat minulle taas iloa, kun päätin yhä jatkaa kiusaajista välittämättä. Ostin hevosia muilta harrastajilta, mutta ei ollut intoa ratsastaa ja ompelutaidot olivat vähän ruostuneet. Oli vain muutamia asukkaita, jotka sai itseni menemään ulos ja ratsastamaan.

Ruotsinpuoliverinen, jonka nimeä en muista. Tämä oli syksyltä 2013.

Domeraare eli Domu. Eestinhevonen ja muistaakseni ori. Lokakuulta 2013.

Hevosten tekeminen pysähtyi pitkäksi aikaa. Vaadin itseltäni liikaa, en tyytynyt juuri mihinkään tekemääni hevoseen. En tehnyt hevosia paljonkaan itse ennen kevättä 2014. Silloin tallin toiminta koostui opetuksesta. Olin aikaisemminkin opastanut muutaman harrastajan alkuun. Hevosia alkoi taas aina välillä syntyä ja hevoskatras suureni kesään mennessä. Ne olivat kuitenkin vaatimattomampia, kuin ennen.

Tässä on Her heart is like a black pearl "Helmi". Welshponitamma toukokuulta 2014.

Suomenpuoliverinen ori St. John´s Wort eli Kuisma. Heinäkuulta 2014.

Syksyllä rohkaistuin ja perustin uuden YouTube -kanavan tallin uudella nimellä, eli Keppihevostalli Sónador. Hevosten tekeminen jatkui taas vaihtelevalla menestyksellä. Tammikuussa 2015 valmistui ensimmäinen täysin suora, kolmipalainen keppihevonen. Tämä ori oli nimeltään Sleepless in Seattle eli Sepe ja se olikin pitkään ehdoton suosikkihevoseni. Siitä muodostui, ehkä rakkain hevonen kaikista.
Enää en kuitenkaan onnistunut tekemään, yrityksistä huolimatta yhtä suoraa hevosta. Innostuin tekemään kaksipalaisia keppihevosia, sillä niitä oli nopea tehdä ja olin jokseenkin tyytyväinen lopputuloksiin. Enää en kuitenkaan ostanut hevosia toisilta, vaan aloin tekemään hevoseni aina itse.

Syyskuulta 2014. You're a hermit eli Erkki. :3 Saksanratsuponiori.

Tässä on rakas Sleepless in Seattle eli Sepe. Tämä oli kyllä rakkain poni kaikista. <3 Valmistui siis Tammikuussa 2015.

Un baiser francais eli Aaron. Kaksipalainen kaspianponiori. Huhtikuulta 2015.

Eestinponiori kesäkuulta 2015.

Vuonohevosori, jonka nimeä en muista. Siitä kuitenkin näkee, kuinka hevoset alkoivat saada muotoa.

Tässä on Grayman. Suloinen Welshponiori Kesäkuulta 2015. :3

Tämä on haflinginhevonen ruuna Maestro. Se oli ihana karvakasa. <3 Heinäkuulta 2015.

Tämä pilkullinen Knapstrupinhevonen ori oli nimeltään Hessu. Elokuulta 2015.

Tässä on Irlannincobtamma SÓN Four Years Later eli Nala. Elokuulta 2015.

Sónadorin Lumityttö eli Lumita oli kaunis newforestinponitamma. Lokakuulta 2015.

Sonador´s Mr. Frodo ox. eli  Frodo oli arabialainentäysiverinen ori. Lokakuulta 2015. Hän olikin jo muodoltaan hyvin kehittynyt. Tästä herrasta muodostui minulle, hyvin rakas hevonen.

Tämä Suomenhevonen ori, nimeltä Sónadorin Pirunpelto eli Retu valmistui marraskuussa 2015.

Frodon jälkeen keppihevosten valmistuminen pysähtyi moneksi kuukaudeksi. Hevosilla oli jo selvästi muotoa ja tyyli oli hyvin yksinkertainen. Niissä oli tietysti pieniä virheitä, mutta ei mitään mainittavaa. Hevosia tuli ja meni, hevoskatras pysyi pienenä. Lopulta se kutistui hyvinkin pieneksi ja tallissa asukasmäärä jäi kahteen hevoseen. Innostus harrastukeen väheni yhtäkkiä ja loppuvuosi 2015 oli hiljaista.

Marraskuussa ilmestyi sukkaponi nimeltä Retu ja se oli pitkään tallin ainoa keppihevonen, sillä olin pikkuhiljaa lopettamassa harrastusta, joka hiipui mielikuvituksen puutteesta. Ei vain ollut mielikuvitusta tai intoa lähteä ulos ratsastamaan ja se vaikutti keppihevosten tekemiseen. Satunnaista yritystä oli, mutta usein heitin projektin takaisin laatikonpohjalle ja sinne se jäikin.

Viimeisin hevonen ennen pidempää taukoa valmistui alkukeväällä 2016. Se oli laikukas kaksipalainen, jonka tein vain hetken mielijohteesta. Muodot olivat hieman yksinkertaiset ja pää oli vähän liiankin siro. Taidot olivat tosiaan ruostuneet. Siitä en nyt valitettavasti löytänyt kuvaa, sillä poistin keväällä paljon keppihevosten kuvia.

Keväällä ja kesällä 2016 ei valmistunut yhtäkään hevosta. Olin lopettanut keppihevoset täysin ja kesällä annoinkin laikukkaan tamman, sekä Retun tuntemalleni nuorelle harrastajalle. Olin kuusi ja puoli kuukautta ilman keppihevosia elämässäni, keskittyessäni muihin asioihin. Kuitenkin viettäessäni päivät ja illat yksin soluasunnon huoneessa, aloin taas kaipaamaan tätä rakasta harrastusta. Kaipasin ompelua, ratsastusta ja tietysti itse keppihevosia.

Niinpä pitkän suunnittelun ja ajattelun jälkeen toteutin kolmipalaisen keppihevosen, SÓN Pandemonium eli Panden. Toinen suora keppihevoseni, joka oli hyvin yllättävää, sillä taukoa keppihevosen tekemisestä oli tosiaan puolivuotta ja etenkin kolmipalaisen suullisen hevosen  tekemisestä oli vieläkin pidempi aika. Odotukseni eivät siis olleet niin korkealla.

Tämä ori valloittikin sitten aivan täysin ja nyt jatkan innolla sen treenaamista. <3 Herrasta voi lukea lisää edellisestä postauksesta.

Siinä oli minun keppihevostenteon pitkähkö historia ja kehitys. Elämäni aikana olen tehnyt yli 80 keppihevosta. Vieläkin mielelläni jatkan ja haluan keittyä.

Kiitos todella paljon, jos luit edes osan tästä hurjan pitkästä postaukesta. Seuraavaan postaukseen! :)

 

Minä ja keppihevoset.

Hei! :)

Ajattelin alkaa kirjottaa blogia, jatkaessani tätä mukavaa harrastusta. Keppihevoset on aikaisemmin ollut suuri osa mun elämää, mutta luulin kesän alussa lopettaneeni paineiden takia. Kuitenkin sisäinen heppapoika  halusi olla hevosten kanssa tekemisissä, mutta allergian, rahan- ja ajanpuutteen vuoksi en voi oikeita hevosia hoitaa tai ratsastaa. Keppihevoset on mielestäni ehdottomasti parhaita harrastuksia, mitä olen kokeillut. Yhteisö on loistava ja kehittyminen on upeaa. Kuusi vuotta tätä olen harrastanut ja tästä lähtee taas!

Kerronpa tässä ensin itsestäni ja keppihevosestani, SÓN Pandemonium eli Pandesta.
Olen 16-vuotias poika, nimeni on Roni ja asun Hyvinkäällä, mutta viikonloput vietän Valkeakoskella vanhempieni luona. Opiskelen kuva-artesaaniksi.  Harrastan keppihevosten lisäksi, tietysti piirtämistä ja muuta taiteeseen liittyvää. Käyn myös välillä lenkeillä huvikseni sen verran, mitä piirtämisen, keppihevostelun ja opiskelun ohella ehdin. Pelaan mielelläni tietokonepelejä, lähinnä Star Stable Onlinea, koska pidän pelin monipuolisuudesta ja tietysti hevosista. Leffat ja sarjat, myös vievät osan vapaa-ajasta.
Olen olemukselta ja ulkonäöltä tällainen nörttipersoona. :D

Sitten esittelyvuoron saa tämän blogin pääaihe, eli keppihevoseni.

Pande oripoika :3

Tässä on ensimmäinen keppihevoseni, sitten puolenvuoden tauon jälkeen. "Lopettaessani" annoin rakkaat hevoseni pois, kun muutin kesän lopussa Hyvinkäälle opiskelemaan. Jouduinkin sitten aloittamaan hevosten tekemisen ihan alusta. Se ei ollut helppoa, sillä olen armoton perfektionisti ja meinasinkin pariin kertaan menettää hermoni tälle projektille, vaikka ulkonäöltään tämä laikukas herra on ihan perushevonen. Kuitenkin siitä tuli yllättäen onnistunein hevoseni, mitä olen kuuden vuoden aikana tehnyt. Virheitä siinä ehkä on, mutta on se silti ihan hieno hevonen.

SÓN Pandemonium, eli kutsumanimeltään Pande tai Panda. Pande on oma kasvattini, sen isä on vanha hevoseni SÓN Prince Ricky ja emä SÓN Stina. Vanhemmat olivat omistuksessani joitakin vuosia sitten, mutta molemmat muistaakseni myytiin tai annettiin eteenpäin. Tämä herra on rodultaan Knapstrupinhevonen ja ikää häneltä löytyy, mukavat 10 vuotta.

Pande on saanut vanhemmiltaan melko mukavan luonteen ja se on hyvin rauhallinen oriksi. Ratsastaessa se saattaa keksiä temppuja, kuten olemattomien asioiden säikkymistä, orimaista steppausta tai pientä pukittelua. Alkuun sille kannattaakin ottaa raippa, mutta sitä ei välttämättä tarvitse käyttää. Sen esillä oleminen riittää, sillä hevonen uskoo jo kerrasta. Lopputuntiin raippaa ei yleensä tarvitakaan. Kokenutta ratsastajaa se testaa ensin, mutta kokemattoman kanssa se on anteeksiantavainen ja varovainen.

Panden suosikkilajeja on ehdottomasti koulu-ja maastoratsastus, mutta se osaa kyllä hypätäkin. Orin koulutaso on Helppo C ja esteitä se hyppää aina 70cm asti. Pande saattaa olla minulla, vain harrastehevonen, mutta voisihan sillä kilpaillakin. Se tarvitsee ehkä vähän valmennusta, sillä itselläni on askeleet hieman hukassa. Muuten tällä herralla askeleet on hyvällä ratsastajalla, hyvin lennokkaat ja tasaiset. Laukka saattaa olla vähän hiomatonta, mutta se on työnalla.

Hoitaessa Pande on hyvin kiltti. Sen tapoihin ei kuulu missään nimessä esim. pureminen tai potkiminen. Suitsia laitettaessa se saattaa ensin nostella päätään, mutta sekin sujuu yleensä ongelmitta. Ori nauttii harjaamisesta, silityksistä ja rapsutuksista.

Taluttaessa Pande on hyvin kiltti ja kävelee nöyrästi perässä, jos lähettyvillä ei ole tammoja. Joskus se saattaa pysähtyä ihmettelemään jotakin. Ori ei ole ahne ja maassa olevat ruohotupsut, eivät juurikaan kiinnosta sitä ennen tarhaan/laitumelle pääsyä. Tarhassa/laitumella Pande tulee hyvin toimeen monenlaisten hevosten kanssa. Se ei haasta riitaa toisten orien tai ruunien kanssa, paitsi jos lähettyvillä on tammoja.

Kokonaisuudessaan Pande on melkoinen, lempeä herrasmies, joka yrittää olla ratsastajalle/hoitajalle mieliksi. Oriksi se on melko ruunamainen, mutta se on tullut sille miltei luonnostaan. Herra rakastaa vapaana juoksemista ja riehumista, vain silloin kun se on sallittua. Ja näin sivutietona, Pande rakastaa lapsia. Se tykkää olla lasten hoidettavana ja se onkin silloin hyvin kiltisti paikallaan.

Siinä oli kaikki tällä kertaa :) Seuraavassa kirjoituksessa voisin esitellä vähän talliani, sen entistä ja nykyistä toimintaa. Toiveita saa aina esittää, sillä se auttaa aiheiden keksimisessä. Voin myös kirjoittaa ratsastusharjoituksista aina, kun ehdin. Kirjoitan niistä usein hevosen omaan hoito/ratsastusvihkoon, mutta jos kiinnostaa niin voin kerätä niitä sivuja yhteen postaukseen.

Kiitos, jos luit kirjoituksen tähänkin asti. Seuraavaan postaukseen!