Hickory.
Kuka Hickory? Edellisessä postauksessa mainitsin irlannintyöhevosruunan. Ruunalla on hieman erikoisempi väritys. Niin erikoinen, etten heti ollut varma minkä värisenä se tulisi rekisteröidä.
Hickoryn pidin paremmalla omalla tunnolla, kuin Hildan. Minun ja Hickoryn tarina alkoi hauskasti. Ensimmäinen myyntihevonen? Ei sentään. Sen halusin alusta alkaen pitää. Tämä väri miellyttää minua.
Hickory on pari vuotta sitten kaatunut selälleen maastoesteillä. Selvisi pienillä arvilla, mutta esteet vieläkin puistattavat ruunaa. Ollaan ihan pieniä esteitä menty, mutta Hickory vaatii aikaa niiden kanssa.
Hickory rakastaa aivopähkinöitä, jonka takia se on todella viisas ikäisekseen. Ruuna rakastaa oppia temppuja. Muutenkin se on todella utelias ja seuraa tarkasti ympäristöään.
Tallissa karsinassa sillä on tapana ahdistua, koska siellä se tuntee olevansa liian pienessä tilassa. Meillä Hickory saa olla pihatossa, joka on toiminut hyvin. Hickory on onnellisimmillaan kokoaikaisesti ulkona.
Hickoryn suosikkiherkku on porkkanakeksit ja se hyppäisi läpi tulirenkaastakin saadakseen niitä. Ruuna on ehdottoman ruokamotivoitunut kulinaristi. Ihmisläheinen herkuttelijasielu.
Hickory olisi ihmisenä sellainen vähän jykevä mies, puuseppä. Hän omistaisi talon jossain Alaskassa. Hän soutelisi ja ihastelisi luontoa, olisi muutenkin sellainen eräjorma. Sydämellinen ja vaatimaton.